Sen äärellä ihminen pakahtuu oivallukseen, hiljenee, itkeekin. Siinä kaikki, ja enemmän. Sanoja ei tarvita.

Musiikin, liikkeen ja värien vaikuttavuus on tunnustettu yhä enemmän myös terveys- ja hyvinvointityössä. Ilmiö tutustui kolmeen kulttuurihyvinvoinnin ammattilaiseen.

Joskus lopputuloksena on savi­työ, piir­ros tai maa­laus, ehkä vain tietty väri­maa­ilma. Sen äärellä ihmi­nen pakah­tuu oival­luk­seen, hil­je­nee, itkee­kin. Siinä kaikki, ja enem­män. Sano­ja ei tarvita.

Regina Ketomäki tar­oaa asi­ak­kail­leen kuva­taide­tera­piaa. Kuva­taide­tera­piassa ihmi­sen ei tarvitse sanal­lis­taa tun­te­muk­siaan, ellei hän niin halua.

— Joskus riittää, että olen tera­peut­tina läsnä. Tehtä­väni on tar­jota asiak­kaalle turval­linen tila luo­vaan työs­ken­te­lyyn ja sen aihe­ut­tamien tun­tei­den koke­mi­seen. Olen onnis­tu­nut, jos ihmi­nen pää­see tera­pi­assa omaan yti­meensä. Ei sitä koke­musta vält­tä­mättä tar­vitse selittää.

Usein keskustelu on kui­ten­kin osa kuva­taide­terapiaa:

— Kuvataideterapiassa asia­kas ker­too ta­ri­naansa itsel­leen. Se on toi­min­nal­lisen teke­misen kaut­ta usein hel­pom­paa kuin puhuen. Sitten mie­leen juut­tuneet koke­muk­set voivat saada uuden muodon, raken­tuen keskus­te­lussa kuva­taide­tera­peutin kanssa.

Regina Ketomäki työskentelee Seinäjoen ja Järvilakeuden kansalaisopistossa. Opiston kautta hän vetää erilaisia kuvataideterapiaryhmiä. Keskusteluterapian ja kuvataideterapian eroa Ketomäki pohtii näin: ”Kuvataideterapiasta jää aina jälki, kuva. Siihen voi aina palata. Keskusteluita voi olla vaikea palauttaa mieleen, mutta kuvan äärellä siihen liittyvät tunteet muistuvat.”

Ketomäki on työskennellyt eri­tyis­ryh­mien kans­sa, esi­mer­kiksi mielen­ter­veys­asiak­kaiden, muis­ti­sai­raiden ja kehi­tys­vam­mais­ten parissa. Tut­tuja ovat myös eri­tyistä tukea kai­paavat lapset ja nuoret. Heitä ohjau­tuu kuva­taide­tera­piaan yleensä kou­lun kaut­ta esi­mer­kiksi yhä yleis­ty­vien käytös­häi­ri­öiden vuoksi.

— Nuori koululainen saat­taa osata yl­lät­tävän hyvin maa­lata, miltä paha olo tun­tuu mis­sä­kin tilan­teessa. Vaikka sanoin hän ei sitä osaisi ker­toa. Pikku­hiljaa hän alkaa ymmär­tää itse­ään ja syitä käy­tök­sel­leen. Pian välil­lämme onkin jo kes­kus­telu­yhteys, Regina Keto­mäki kertoo.

Kuvataideterapiaa käyte­tään hoi­to­muo­tona eri­lai­sissa mie­len­ter­vey­den ongel­missa, mutta se sopii myös ennal­ta­ehkäi­sevään hyvin­voin­ti­työhön, esimer­kiksi työssä­jaksamiseen.

Sävelten värähtely ja rytmi on voimakas väline

Sonja Jokiranta kertoo muis­ti­sai­raasta vanhuk­sesta, joka oli jo menet­tänyt puhe­kykynsä. Ryt­min kuu­le­minen ja tun­te­minen, esi­mer­kiksi kehoa taput­te­le­malla, sai van­huk­sessa aikaan jotain. Hän lauloi.

Sonja Jokiranta arvelee kier­tä­neensä työs­sään liki kaik­ki Seinä­joen van­hus­ten pal­velu­kodit. Koh­taa­mi­sissa hän käyt­tää keho­tera­piaa ja musiik­ki­tera­peut­tisia mene­tel­miä. Musiikin ten­hosta hyö­ty­vät Joki­rannan mukaan kaikki.

— Musiikki ja rytmi menevät ihmi­sen pans­sa­rei­den läpi. Musii­kin avulla voi­daan mur­taa muu­reja, sanat­to­masti. Lukot avau­tu­vat, omat kipu­koh­dat tule­vat esille, voimaan­tu­mi­nen voi käynnistyä.

Musiikkiterapia ei ole tarkoi­tettu vain musii­kil­li­sesti lahjakkaille.

— Se voi olla musiikin kuun­telemista. Voim­me soi­tella tuol­la eläin­ten kes­kellä. Musii­kin avulla ihmi­nen voi­daan joh­da­tella läsnä­olon tilaan monin tavoin. Musiikki­tera­pian ei tar­vitse olla musiik­ki­kap­pa­leen esit­tä­mistä, vaan kom­mu­ni­kaa­tiota, joka alkaa pis­teestä, jossa sanat loppuvat.

Joskus esitetäänkin: asiak­kaan koke­muk­sista syn­tyy sanoitus tai sävel, joka tallen­ne­taan kuun­nel­ta­vaksi. Osallis­tavaa laulun­teko­mene­telmää Joki­ranta on harjoit­tanut esi­mer­kiksi lasten­suojelu­lasten ja mielen­terveys­kuntou­tujien kanssa.

Sonja Jokiranta pyörittää Luovuuden lakeus -yritystään Lapuan Tiistenjoella ja Törnävän Piirillä. Yritys tarjoaa hyvinvointipalveluita monipuolisesti: luonto- ja eläinavusteisia palveluita, traumasensitiivistä koulutusta ja terapiaa, työnohjausta ja tunnetaitokoulutusta erilaisin luovin menetelmin.

Keho muistaa

Joskus trauma tai käsit­te­le­mät­tömät koke­mukset jää­vät kehoomme jumiin ja ime­vät voima­varo­jamme. Kehol­lisuus on tanssi-liike­tera­piassa tär­keää. Liik­keen kaut­ta vah­vis­te­taan kehon ja mie­len yhteyttä.

Tanssi- ja liiketerapiassa ei kui­ten­kaan vält­tä­mättä tans­sita, eikä se var­sin­kaan ole rajattu tanssi­tai­toi­sille, yrit­täjä Aisha Korpela sanoo.

— Hengittäminenkin on lii­kettä. Usein aloi­tamme asiak­kaan kanssa keho­tie­toi­suuden ja tie­toi­sen läsnä­olon tavoit­ta­mi­sesta. Hyvin harva on heti val­mis varsi­nai­seen tans­siin. Tämä tera­pian muoto sopii kaikille, jotka halu­avat tut­kia itseään keholli­suuden kautta.

Aisha Korpelan yrityksen reper­tu­aa­rissa on esit­tävän tai­teen koulun toimin­taa, terapia- ja työ­hyvin­vointi­pal­ve­luita – kes­keis­tä on kehollisuus.

— Kun ihminen tulee taiteen ja keho­tie­toi­suuden äärelle, hän saat­taa löy­tää merki­tyk­sel­lisiä asioita itses­tään. Tämä yllä­tyk­sel­li­syys hämmäs­tyt­tää ihmi­siä posi­tii­vi­sesti, Aisha Kor­pela kuvaa tanssi- ja liike­tera­pian vaikuttavuutta.

Aisha Korpelan Törnävän Piirillä toi­miva yri­tys Studio Murros tarjo­a­van tanssil­lisia elä­myk­siä ja voimaan­nut­ta­via koke­muk­sia esit­tä­vän tai­teen ja taide­tera­pian kei­noin. Trauma-asiak­kaille, esi­mer­kiksi väki­valtaa koke­neille nai­sille, kehol­linen tera­pia on ollut vaikuttavaa.

Ala vahvistuu jatkuvasti

Seinäjoen sosiaali- ja terveys­kes­kuksen sosiaali­työn tulos­alue­johtaja Päivi Saukko edus­taa ostajan näkö­kulmaa kult­tuuri­hyvin­vointi­palve­luiden käy­tössä. Hän sanoo palve­luista saa­dun hyviä tuloksia.

— Etenkin ikäihmisten palve­luiden ja kult­tuuri­palve­luiden yhteis­työ on tullut tutuksi, ja palaute on ollut hyvää. Siinä vai­vat unoh­tuu, kun saa laulaa nuoruu­den iskel­miä. Usein tai­teen äärelle kokoon­nu­taan ryh­missä, mikä lisää yhtei­söl­li­syyttä. Vanhukset koke­vat usein yksi­näi­syyttä, johon tällai­nen yhdessä koke­minen auttaa.

Hän korostaa, että kulttuuri­toimi­joiden ja sosi­aali- ja ter­veys­alan yhteis­työ on se tapa, jolla kult­tuuri­hyvin­voin­ti­palve­luita voi tar­kasti lailla säädel­tyyn sote-kent­tään tuoda.

— Uskon kulttuuri­hyvin­vointi­palve­luiden käytön sote-alalla lisään­tyvän, mitä enem­män palve­lun­tar­joa­jiakin on. Asiak­kailta saatu hyvä palaute myös kannustaa. ⧫

Mikä kulttuurihyvinvointi?

Kulttuuria, taidetta ja luo­via mene­tel­miä hyö­dyn­ne­tään tavoit­teena ter­vey­den ja hyvin­voin­nin edis­tä­misen ja kohentaminen.

Taiteen kokemisen ja teke­mi­sen hyvin­vointi­vaiku­tuk­sista on tut­ki­muk­sia. Taide voi lie­vittää kipua ja vähen­tää lääke­hoi­don tarvetta.

Kulttuurihyvinvointi­palve­luiden tar­joa­jilla voi olla eri­lai­sia kou­lu­tus­taus­toja. Osa tai­de­tera­pia­muo­doista kuu­luu Kela-kor­vauk­sen pii­riin, osa pal­ve­lun äärelle hakeu­tu­vista asiak­kaista on itse­mak­savia. Taide­läh­töi­siä mene­tel­miä ope­te­taan myös lää­käri­koulutuksessa.

Tämä juttu on osa opetus- ja kult­tuuri­minis­teriön rahoit­ta­maa alueel­lista kult­tuurin kehit­tämis­teh­tävää. Tehtä­vää tote­ut­taa Etelä-Pohjan­maan liit­to ja Seinä­joen kaupun­gin kult­tuur­palvelut. Tehtä­vän yhtey­dessä koo­taan Etelä-Pohjan­maan kulttuuri­palvelutarjotin. ▸ seinajoki.fi/kulttuurinpaikka

Artikkeli on julkaistu Kulttuurilehti Ilmiössä 12.8.2021.