Kulttuuriperintö on laaja käsite ja moni saattaa ajatella, että sillä tarkoitetaan suuria ja kansallisestikin merkittäviä asioita. Maailmalla matkustavat huomaavat, että turisteja houkuttelevat historialliset nähtävyydet, kuten Rooman Colosseum, ovat myös kansainvälisesti merkittäviä kulttuuriperintökohteita. Kulttuuriperintöä on toki Etelä-Pohjanmaallakin, vaikka suuri maailma ei niitä tuntisi. Mikä se kulttuuriperintö oikeasti on ja onko se tärkeää?

Kulttuuriperintöä on monenlaista ja se jaetaan aineelliseen ja aineettomaan. Talot, esineet, vaatteet ja tavarat ovat aineellista kulttuuriperintöä – tarinat, kielet, laulut ja perimätieto kuuluvat aineettomaan. Välillä aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön raja hämärtyy, sillä monien tarvekalujen ja kulkuvälineiden valmistaminen on ollut vanhan perimätiedon varassa. Ei kuka tahansa voi tuosta vaan tarttua kirveeseen ja veistää hangella liukkaasti kulkevat sivakat, tai rakentaa norjan venosen!

Tekniikka vie ihmistä

Vielä ennen sotia nuori maata viljelevä sukupolvi kuunteli vanhempiaan, olihan heillä kovan elämän myötä tullut tieto ja osaaminen, sekä esivanhempien keräämät sukupolvien kokemukset tallessa. Tämä kuitenkin muuttui, kun elämän kannalta tarpeelliset ja ehkä tarpeettomatkin välineet ja ruokatuotteet, alkoivat ilmaantua kauppoihin. Navetassa emäntien tottuneet kädet korvattiin lypsykoneilla ja isäntien heinillä käyvät vetojuhdat vaihdettiin savuttaviin traktoreihin. Vanhempien kokemuksilla ei ollut enää väliä, sillä nuorempi polvi neuvoi nyt vanhempiaan selviytymään alati teknisemmässä yhteiskunnassa.

Tekniikka muuttuu huimaa tahtia. Sukupolvi, joka kasvoi 1980-luvun Suomessa ja koki 1990-luvun laman sekä Berliinin muurin kaatumisen, on todistanut suuria muutoksia. Maailma on tänä aikana muuttunut globaaliksi yhteisöksi. Tämän päivän nuorisolle c-kasetit, seinäpuhelimet sekä ensimmäiset pelitietokoneet ovat muinaisuudessaan verrattavissa kivikauteen.

Aikansa elänyt kulttuuriperintö?

Onko kulttuuriperintö siis aikansa elänyttä ja kuulu vain museoiden vitriineihin? Ei todellakaan! Nykyelämän jatkuvien muutosten ja melskeiden aallokossa haetaan turvaa menneisyydestä, kiinnekohtaa johon voi tarttua, kun elämän tärkeysjärjestykset ovat myllerryksessä. Aikamme täällä on vain väliaikaista, ja sen vuoksi jokaisessa meissä on halu olla osana jotain, joka kestää pidempään kuin ihmiselo.

Jokaisessa meissä on halu olla osana jotain, joka kestää pidempään kuin ihmiselo.

Kulttuuriperintö on juurikin oppeja ja kokemuksia, jotka siirtyvät seuraaville sukupolville. Edesmennyt vaari on voinut opettaa vihdan sitomista ja sitä taitoa on aikanaan mukava siirtää omalle jälkikasvulle: ”näin se vaari vihtansa sitoi!” Sukupolvia yhdistävät tavat luovat turvaa ja sitouttavat meidät omaan yhteisöömme.

Kulttuuriperintö voi olla käytännöllistä ja taloudellista. Villasukkien ja -paitojen neulomisesta tuli taannoin koko kansan ilmiö. Rakkaan tekemä villasukka lämmittää kohmeisia varpaita, varsinkin nyt energian hinnan noustessa pitkän kylmän talven edessä.

Jos tämän talven tiimoilta Mietaan Jussilta kysyttäisiin, mitä hän kokisi tärkeäksi Etelä-Pohjalaiseksi kulttuuriperinnöksi, hän luultavasti nostaisi esille perinteisen hiihdon ja halonhakkuun. Mämmin voimalla ja Fiskarsin siivittämänä Mietaa niitä klapejaan halkoo. Halkopinohan lämmittää tekijäänsä tunnetusti kaksi kertaa, joten tulevan talven pakkaset eivät taatusti Kurikan Jättiä huoleta.

Vanhempien polvien elämän tuntemuksella on myönteinen vaikutus omaan elämänasenteeseen. Kaikki ei mene kuten Strömsössä, mutta pahemmasta on selvitty ja arki ei saa lannistaa. Internet ja sosiaalinen media ovat toki muuttaneet paljon, mutta kiinnostus omaa identiteettiä sekä kulttuuriperintöä kohtaan vain kasvaa. Somesta löytääkin kasapäin ryhmiä, joita eri perinteet kiinnostavat.

Kuvaile omaa kulttuuriperintöäsi ja osallistu kilpailuun

Mikä on sinun kulttuuriperintösi? Mitä sinä koet merkittäväksi ja haluat säilyvän myös tuleville sukupolville? Sen me haluamme saada selville Seinäjoen museopalvelujen uudessa hankkeessa Tulevaisuuden kulttuuriperintö.

Lähetä meille kuvauksesisinun omasta kulttuuriperinnöstäsi tekstinä, kuvana, videopätkänä tai äänitiedostona osoitteeseen marcus.lepola@seinajoki.fi ja merkitse otsikoksi ”Tulevaisuuden kulttuuriperintö”. Kilpailu alkaa 1.1.2023 ja päättyy 28.2.2023.

Kaikkien osallistujien kesken arvotaan 2 kpl vuoden voimassa olevaa museokorttia. Katso myös museon blogi aiheesta osoitteesta seinajoenmuseot.blogspot.com. ⧫

Artikkeli on julkaistu Kulttuurilehti Ilmiössä 4.1.2023.