Rohkeilla askelilla uusille poluille

Eräänä päivä tuttava kysyi, kiin­nos­tai­siko minua läh­teä tv-sar­jan kuva­uk­siin avus­ta­jaksi.

Oman kiinnostuksen ja asen­teen kaut­ta elä­mäl­leen voi löy­tää uutta sisäl­töä – tai vaikka uuden alan. 28-vuo­tias Eljakim Järvinen on hyvä esi­merkki roh­keu­desta ja uskal­luk­sesta. Hän löysi näyt­te­le­mi­sestä ja free­lan­cerina toi­mi­mi­sesta oman juttunsa.

Kuusi vuotta sitten lumi­pallo läh­ti pyö­ri­mään yhden rat­kai­sevan kysy­myk­sen avulla. Elja­kim asui tuol­loin pää­kau­pun­ki­seu­dulla, ja oli vaki­tui­sessa työ­suh­teessa tur­val­li­suus­alalla, johon oli kou­lut­tautunut.

— Eräänä päivä tuttava kysyi, kiin­nos­tai­siko minua läh­teä tv-sar­jan kuva­uk­siin avus­ta­jaksi. En ollut aiemmin teh­nyt tuom­moista, mutta olin sil­loin heti, että ilman muuta, jos olisi mah­dol­li­suus läh­teä. Aina ollut itsellä aja­tus, että haluaa ot­taa roh­keita aske­lia kohti parem­paa huo­mista, vaik­kei tie­täisi, mitä se tuo tullessaan.

Hänen työkokemuksestaan oli hyö­tyä ensim­mäi­sissä avus­ta­ja­teh­tä­vissä ja roo­leissa, sillä kei­kat kos­ket­tivat tur­val­li­suus- ja viran­omais­puo­len koh­tauk­sia. Kol­men vuo­den ajan Elja­kim sai koke­mus­ta eri­lai­sista roo­leista, kun­nes hän huo­masi Seinä­joen kan­sa­lais­opis­tolla tar­jotun Eerik Kanto­kos­ken elo­kuva­näyt­te­le­misen vii­kon­lop­pu­kurssin.

— Siihen mennessä olin teh­nyt pien­roo­leja ja puhe­roo­leja, mutta kurs­sin myö­tä sain kou­lu­tusta näyt­te­li­jänä toi­mi­mi­seen, mikä näyt­ti hyväl­tä ansio­luet­te­los­sani. Kurs­sin aika­na tein oman show­reelin, joka toimi näyt­tee­nä näyt­te­li­jän suori­tuk­sis­tani. Sen lisäksi harjoi­tel­tiin ren­tou­tu­mista ja var­muut­ta kame­ran edessä työs­ken­telyyn.

Kurssi antoi Eljakimille in­nos­tusta hakea li­sää roo­leja ja teh­dä töi­tä free­lan­cerina. Jokai­sen uuden kei­kan myötä hän ver­kos­toi­tui lisää, joka toi muka­naan uusia roo­leja. Par­haim­mil­laan Elja­kimille kertyi 1–3 näyt­te­li­jän­keik­kaa kuu­kau­dessa. Roolien myö­tä hän on pääs­syt näyt­tele­mään tun­net­tu­jen suo­ma­lais­näyt­te­li­jöi­den kanssa, mm. Pihla Viita­lan, Johan­nes Holo­paisen ja Olga Temo­sen kanssa.

Minulla on ollut sisua ja luottoa itseen, joka on vienyt eteenpäin.

— Kun olin tehnyt töitä 10 vuot­ta ja pää­sin sit­ten teke­mään roo­leja ihan täy­sillä kaksi vuotta oman työni ohella, niin se aut­toi jak­sa­maan arjessa ja toi sii­hen lisää tsemp­piä. Ei kui­ten­kaan tullut se tunne, että halu­ai­sin pää­toi­mi­seksi näyt­te­li­jäksi. Silti näyt­te­li­jän työ oli oma juttu ja aina olen ollut mukana, kun on ollut mah­dol­li­suus ja sopi­va rooli.

Viimeisimmän keikan Eljakim on teh­nyt kuu­kausi sit­ten. Elämä on rau­hoit­tu­nut tois­tai­seksi näyt­te­li­jän töis­tä. Yrit­tä­jän arki on varas­ta­nut Elja­kimin aikaa, et­tei hän ole ennät­tänyt hakea roo­leja. Free­lan­ce­rina toimi­mi­nen toi moti­vaa­ti­ota ja roh­keutta ryh­tyä pää­toi­mi­seksi yrit­tä­jäksi neljä kuu­kautta sitten. Yrit­tä­jyys on tullut osaksi häntä mat­kan var­rella, jossa jokai­nen koke­mus ja oppi on ollut tärkeä.

— Minulla on aina ollut ensim­mäi­sestä luo­kasta asti oppi­mis­vai­keuk­sia, jotka on haas­taneet minua luke­mi­sen ja kirjoit­ta­mi­sen osalta. Siitä huoli­matta minulla on ollut sisua ja luot­toa itseen, joka on vie­nyt eteenpäin.

Kaikille omaa elämä­änsä pohti­ville Elja­kim ker­too, että roh­ke­asti vain kaik­keen mukaan – oli se sit­ten viikon­lopun kurssi tai kave­rin kysy­mys. Kos­kaan ei tiedä, mitä elämä tuo tul­les­saan, Eljakim kan­nus­taa omalla luon­tai­sella posi­tii­vi­sella olemuksellaan. ⧫

Artikkeli on julkaistu Kulttuurilehti Ilmiössä 8.1.2024.