Kuvataide



Kari Soinion ja Hannele Rantalan näyttely muistamisesta ja unohtamisesta

Teksti Elina Teitti Kuva Hannele Rantala

Hannele Rantalan valokuva Laskoksia-näyttelystä

Hannele Rantalan valokuvasarjassa runolliset kuvat luovat rinnakkaistodellisuuden Patarein vankilalle.

Taidehallin Vintillä avau­tuu tammi­kuussa muis­ta­mista ja unoh­ta­mista, sekä tari­noi­ta ja myyt­tejä käsit­te­levä näyt­tely Laskoksia. Näyt­tely on Hannele Rantalan ja Kari Soinion yhteis­näyt­tely, jonka kura­toi Leena-Maija Rossi. Näyt­te­lyssä on esillä valo­kuvia ja videota.

Hannele Rantalan teos­ko­ko­nai­suus yhdis­tää valo­kuvia kah­desta sar­jasta. Ensim­mäi­nen on kuvattu Pata­reissa, käy­tös­tä pois­te­tussa neu­vos­to­ajan vanki­lassa Virossa. Toi­nen kuva­sar­ja hah­mot­taa unen­omaista rin­nak­kais­maa­ilmaa vanki­lalle. Kari Soi­nion teok­set käsit­te­le­vät sitä, miten van­hem­pien ja sisa­rus­ten menet­tä­minen vai­kut­taa oma­kuvaan ja käsi­tyk­seen maa­ilmasta. Kuvissa ja vide­oissa on kysy­mys myös ihmi­sen suh­teesta ympä­ris­töönsä.

Kahden taiteilijan eri­lai­sista kuva­maa­il­moista löy­tyy yllät­tä­viä yhtä­läi­syyk­siä. Kuvissa näkyy ajan vai­kutus niin ihmi­sen ruumii­seen kuin raken­net­tui­hin tiloi­hin: sei­nät hil­sei­levät, hiuk­set muut­tu­vat val­koi­siksi. Kuo­lema on läsnä, niin kuin se elä­mässä on, monin eri tavoin: ahdis­ta­vana, mutta joskus myös kau­niina. Näyt­te­lyn kon­teksti ovat eri­tyi­sesti korona­pan­demian aikana käy­dyt kes­kus­telut, jolloin yksi­näi­syys ja eris­täy­ty­minen oli­vat eri­tyi­sen kou­riin­tun­tu­vasti ihmis­ten jaet­tua todel­li­suutta. Näyt­tely poi­mii esiin yhtäältä ajan­koh­taisia, toi­saalta ikui­sia aiheita yksi­näi­syy­destä ja eris­tyk­sissä olosta muis­ta­mi­seen ja trau­moihin. Teki­jät ovat myös pohti­neet, miten pelois­saan olo ja pako­lai­suus siir­tyy suku­pol­velta toi­selle, ja miten mene­tyk­set muut­ta­vat ihmistä. ⧫

27.1.–25.5.2024

Laskoksia

Vintti

Artikkeli on julkaistu Kulttuurilehti Ilmiössä 8.1.2024.

Lisää ilmiöitä: