Teatteri
Teksti Jani Johansson Kuva Anna Valtari
Monipuolinen näyttelijä Jani Johansson on työskennellyt Seinäjoen kaupunginteatterissa vuodesta 2012. Johansson on myös ohjaaja ja hänen seuraava työnsä on Tootsie-musikaali Törnävän kesäteatteriin. Sinne mies palaa kuin kotiinsa, olihan hän pitkään toimineen Törnävän kesäteatteriyhdistyksen kantavia voimia. Mutta onko Johansson ollut esiintyjä aina? Miten hänen elämänpolkunsa johti teatteriin?
Nuorena olin aivan jäätävän kova jännittämään! Ala-asteen kuoroharrastus loppui kuin seinään, kun opettaja pyysi laulamaan soolon kevätjuhlassa. Kotona sanoin, että muutkin pojat lopettivat, etten siksi halunnut olla siellä enää. Totuus paljastui pian, kun äiti näki luokan muut pojat laulamassa kuoron mukana ja minä istuin katsomossa.
Ihan pikkupoikana oleskelin aika paljon yksin seikkailemassa ja etsimässä kaikkea roinaa. Pihapelien kautta innostuin pesäpallosta ja aloitin harrastuksen kymmenvuotiaana. Viimeisen vuoden pelasin SM-tasolla B- ja A-junnuissa Jyväskylän Kirissä, johon minut ja kaverini ”ostettiin” HoNsU:n lopettaessa pesäpallotoiminnan. Olin tuolloin Jyväskylän Norssin lukion urheiluluokalla.
Syynä lopettamiseen oli uusi rakkaus: teatteri! Lukion tokaluokkalaiset tekevät perinteisesti joulunäytelmän ja siitä se lähti. Ohjaaja Antti Lattu pyysi kesäteatteriin näyttelemään ja suostuin välittömästi. Ensimmäinen roolini oli mykkä-Paavo. Mykkä poika, joka ilmaisi itseään tanssimalla. Olin hyvä liikkuja urheilutaustani vuoksi.
Myöhemmin teimme Yövieraat-teatterissa Danten Jumalaisen näytelmän tanssiteoksena. Sen jälkeen sain tosissani kieltäytyä taivutteluista lähteä opiskelemaan tanssia. Yövieraat oli mun teatterikoulu. Siellä pääsin ”isojen poikien leikkeihin”. Se oli oikeasti kova juttu.
Nyt jo edesmennyt ”kävelevä kokonaistaideteos” (niin kuin hän itseään kutsui), Yövieraitten alkuperäisjäsen Tuomas Lapinmäki ehdotti jo tuolloin, että ohjaa sä! Juha Hurme oli muuttanut pois kaupungista ja Yövieraat oli luisumassa kohti, sanotaanko nyt, suunnattomuutta. Lopulta ryhmä päätettiin kuopata. Viimeisillä Yövieraat-festivaaleilla esitin Leniniksi pukeutuneena sanattomasti dialektisen materialismin viisi perusperiaatetta tuolin ja lattian avulla. Esitys oli hulvaton. Sen oli ohjannut kurssikaverini Turun Taideakatemiasta Pasi Mäkelä, jonka erityisosaaminen suuntautui myöhemmin japanilaiseen butoh-tanssiin. Pyöritimme noihin aikoihin Zaum!-klubia Turun Tehdasteatterilla, jonka hallituksessa olimme myös. Poikkitaiteelliselle klubille teimme aina jonkin esityksen itsekin. Tämä ja Adagio und sweinefleish jäivät mieleeni. Ihanaa tekemisen vapautta ilman onnistumisen paineita.
Sielultani taidan olla molempia: näyttelijä ja ohjaaja.
Hain ensimmäisen kerran jo 1996 Turkuun opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Seuraavana vuonna Teatterikorkeakoulun pääsykokeiden ensikertalaisena tipuin viimeisessä vaiheessa. 1998 hain molempiin kouluihin ja pääsin Turkuun. Sen jälkeen en enää näyttelijäopintoihin hakenut. Kouluajan sitten kirjoittelin aimo kasan korvaavia esseitä, koska tungin pääni kaikenlaisiin proggiksiin näyttelemään ja kursseilta piti pyytää vapaata. Sielultani taidan olla molempia: näyttelijä ja ohjaaja.
Nuorena opintojen suunta ei ollut selvä. Kirjoitin ”Norssin historian täpärimmälle jääneet ällänpaperit”, kuten rehtori asian ilmaisi. Tuntui tyhmältä lähteä möykkäämään johonkin taidekouluun, kun annettavaa ja otettavaa olisi ollut ”järkevilläkin” aloilla. Journalistiikkaa lukemaan hain heti lukion jälkeen, mutta varasijoilta en päässyt sisään.
Siinä se teatteri koko ajan pyöri rinnalla.
Olin minä kaksi päivää ravintolakoulussakin! Liian pitkä tarina kerrottavaksi kokonaan. Eräs tuttu opettaja tuli käytävällä vastaan ja komensi mut pois sieltä. Siitä menin baariin töihin. Intohimoni mua vissiin sitten ohjaili, ohjailee.
Olen ollut kiinnitettynä, kuukausipalkkaisena näyttelijänä yhtäjaksoisesti vuodesta 2001 lähtien. Kokkolassa, Riihimäellä ja nyt Seinäjoella. Tasaisin väliajoin tulee kiima tehdä jotain muutakin laitosteatterissa näyttelemisen ohessa.
Ohjaaminen on lähellä sydäntäni ja olenkin aina johtajille vinkannut, että jos sauma aukeaa, olen valmis haasteeseen. Nyt sellainen aukesi ja saan kunnian ohjata ensi kesänä Törnävän kesäteatteriin Tootsie, lyömätön lyyli -musikaalikomedian. Tämä on toinen kerta, kun ohjaan Törnävälle, mutta ensimmäinen Seinäjoen kaupunginteatterin alaisuudessa. Törnävä on tullut erittäin rakkaaksi paikaksi. Pyöritimme Törnävän kesäteatteriyhdistystä vuosia ja kaipuu jäi kytemään. Ihan mahtavaa päästä puikkoihin taas. Ja näytelmä, se on tosi hyvä! Tootsiessa on huumoria ja siinä kuitenkin pelataan oikeilla asioilla. Se on koskettava, kaunis ja koominen yhtä aikaa.
Olen vuosien varrella saanut tehdä näyttelijänä töitä aivan mahtavien persoonien kanssa, joten roolittaessani kesän musikaalikomediaa aloin ensimmäisenä selailla kaverilistaa Facebookissa. Tootsiessa nähdään Antti Lang, Satu Silvo, Reidar Palmgren, Maija Lang ja Lauri Ketonen muutamia mainitakseni. Hurmaavia näyttelijöitä kaikki tyynni! Ja näin kun itse ”käsinpoimii”, niin tietää tarkalleen, miten kukin palikka toimii toisen kanssa. Ainakin siinä luulossa on hyvä aloittaa.
Tätä juttua ei kannata missata! ⧫
6.7.–17.8.2024
Tootsie
Törnävän kesäteatteri
Artikkeli on julkaistu Kulttuurilehti Ilmiössä 8.1.2024.
Teatterikatsomossa voi antautua tarinoiden vietäväksi! Tuntea riemua, liikutusta ja empatiaa. Oppia uutta ja laajentaa sydäntään. Siihen kaikkeen tarjoaa Seinäjoen kaupunginteatteri mahdollisuuden kaupungin ja maakunnan ihmisille. Aina elävänä.
Osoite
Kaupunginteatteri, Alvar Aallon katu 12
Törnävän kesäteatteri, Törnävänsaarentie 1
Lisätietoja
seinajoenkaupunginteatteri.fi
Koulutus
Residenssi
Koulutus
Elämänpolkuja
Koulutus
Harrastukset
Musiikki
Elämänpolkuja
Musiikki
Elämänpolkuja
Musiikki
Konsertit
Musiikki
Musiikkiala
Teatteri
Näytelmät
Teatteri
Näytelmät
Kuvataide
Näyttelyt
Kuvataide
Näyttelyt
Museo
Näyttelyt
Muut aiheet
Festarit
Muut aiheet
Kulttuurikeskus
Muut aiheet
Arkkitehtuuri