Teatteri



Teatterissa kiehtoo tunnelma

Teksti Anna Valtari Kuvat Laura Malmivaara

Kaisla Ollila ja Jussi Lukács

Kaisla Ollila

Seinäjoen kaupunginteatterin suurella näyttämöllä Ronja ryö­vä­rin­tyt­tä­renä keväällä 2024 nähtävä näyttelijä Kaisla Ollila vaikuttui teatterista ja muista taiteista jo varhain.

|

Minua on pienestä pitäen kii­ku­tet­tu kon­sert­teihin, teatteriin, museoon ja oop­peraan. Olen syn­tynyt hienon ”suku­vian” kanssa eli tai­tei­li­joita löytyy yllin kyllin molem­mista suvuistani.

Teatteri ei sinänsä kuu­lu­nut har­ras­tuk­siini lap­sena, mutta taide hyvin monessa muo­dossa kuului. Ensim­mäisen kipi­nän teat­te­riin luulta­vasti sain, kun pää­sin iha­nan kummi­tätini Leena Rapolan kautta katso­maan Hel­sin­gin kau­pun­gin­teat­teriin esi­tystä. Olin sen verran pieni, että en muista mikä esi­tys oli, eikä sillä niin väliä, koska tykäs­tyin sii­hen jän­ni­tyk­seen mikä salissa val­litsi ennen esitystä.

Lapsena harrastin viulun­soit­toa, rat­sas­tusta ja tans­sia. Myös har­pun­soitto tuli jossain vai­heessa kuvi­oi­hin. Haaveena on aloit­taa se joskus uudel­leen. Toki olin nuo­rem­pana myös Hel­sin­gin Kel­la­ri­teat­te­rissa jäse­nenä ja siellä tuli lois­tava annos­tus teat­te­rin läm­pöä ja tutus­tu­mista näyt­te­li­jyyteen.

Mietin edelleen teatteria hyvin pitkälle katsojan näkökulmasta.

Teatterissa kiehtoi tunnelma, tari­naan uppou­tu­mi­nen ja koko­nai­nen koke­mus, jon­ka teat­teri-ilta voi tar­jota. Mie­tin edel­leen teat­te­ria hyvin pit­källe kat­sojan näkö­kul­masta. Hyvä esitys alkaa jo, kun teat­terin aulaan saavutaan.

Mielestäni kaikki taitee­seen liit­tyvä moni­puo­li­suus on nyky­ajan teat­terin­te­kijän vah­vuus. Kir­jal­li­suus, sir­kus­taide, musii­kin tun­te­mus, soitto- ja laulu­taito… Lista voisi jat­kua pit­källe. En tar­koi­ta, että näitä kaik­kia täy­tyisi silti har­joit­taa. Suo­messa on pal­jon myös todella hyviä ama­töö­ri­teat­te­reita. Niissä teh­dään hie­noja jut­tuja ja niin iha­nalla tunteen­palolla!

Ylipäänsä kiinnostus ja tut­kiva mie­li ja lopu­ton asi­oi­den ana­ly­sointi tuke­vat teat­teri­har­ras­tusta.

Alaa opiskelin Lontoossa Ame­rican Musi­cal Theat­re Aca­demy of London -kou­lussa ja sen jäl­keen Tam­pe­reen ammat­ti­kor­kea­koulussa musiik­ki­teat­teri­linjalla.

Minulla ei todellakaan ollut sel­keää opis­ke­lu­suun­ni­telmaa. Olen hake­nut moniin eri­lai­siin kouluihin. Se, että halu­ai­sin teh­dä töitä näyt­te­le­misen, lau­lun ja tans­sin parissa oli vah­vasti sydä­messä. Sen takia musi­kaalit ovat olleet itsel­leni se kut­su­mus. Harkit­sin myös pit­kään laula­jan uraa, mutta jokin näissä musi­kaa­leissa vain vei. Koin, että lau­lajan täy­tyy sitou­tua tiet­tyyn brän­diin ja genreen. Musi­kaa­leissa taas tyyli voi muut­tua paljon­kin riip­puen pro­duk­tiosta. Rakas­tan edel­leen musi­kaaleja, mutta ne eivät todel­la­kaan ole se ainut suun­ta minkä parissa haluan töitä teh­dä. Minua kiin­nos­ta­vat aina uudet asiat ja haasteet.

Tykkään todella paljon teat­te­ri­työstä ja tuntuu iha­nalta, kun sitä on nyt pääs­syt tekemään.

Tie tällä alalle ei ole ollut helppo eikä tule var­masti ole­maan tule­vai­suu­des­sakaan, mutta jo nyt olen tyy­ty­väi­nen kaik­keen tähän mitä pää­sen teke­mään ja kokemaan.

Toivon kaikkea hyvää kaikille! Pide­tään toi­sis­tamme huolta ja muis­te­taan välillä hen­gittää syvään!

 

Jussi Lukács

Birkin roolin Ronja ryövärin­tyt­tä­ressä näyt­te­levä Jussi Lukács har­rasti jo lap­sena moni­puo­li­sesti musiik­kia ja teatteria.

|

Teatteri kuului elämääni jo lap­sena, mutta sain var­sinaisen kipi­nän teat­te­riin ja eri­tyi­sesti musi­kaa­leihin 16-vuo­ti­aana näh­tyäni rans­ka­lai­sen musi­kaa­lin Roméo et Juliette.

Teatterissa kiehtoi kerron­nan moni­puo­li­set mah­dol­li­suudet. Näyt­te­li­jän­työ, musiikki, liike, valo- ja ääni­tek­niikka, lavas­tus ja puvus­tus pal­ve­levat kaikki yhdessä tari­naa, jota kerrotaan.

Ahkerasti teatterissa käyminen on oiva tapa kouluttaa itseään kohti teatterialaa.

Teatteria voi lähes­tyä niin mo­nesta kul­masta, et­tei ole yksit­täis­tä har­ras­tus­ta tai tapaa suun­tau­tua teat­teri­alalle. Kui­ten­kin kai­ken­laiset esiin­tymis­tai­toja vah­vis­tavat har­ras­tukset kuten näyt­te­le­minen, musiikki ja tanssi vah­vis­tavat esi­mer­kiksi näyt­teli­jäksi halu­avan perus­taitoja. Niistä on hyvä lähteä liik­keelle. Lisäksi ahke­rasti teat­te­rissa käy­minen on oiva tapa kou­lut­taa itseään kohti teat­terialaa.

Tiesin jo varhain, että haluan yhdis­tää omassa työs­säni musii­kin ja teat­terin, minkä vuok­si hakeu­duin opis­ke­lemaan Tam­pe­reen ammat­ti­kor­kea­kou­luun musiik­ki­teat­teria. Val­mis­tuin musi­kaa­li­ar­tis­tiksi TAMK:ista vuonna 2021.

Näyttelijäntyön lisäksi rakas­tan kirjoit­ta­mista, sävel­tä­mistä ja ohjaa­mista. Tällä het­kellä työn alla on Rikko­maton-musi­kaali, joka esi­te­tään ylei­sölle ensim­mäistä ker­taa keväällä 2024 Tampereella. ⧫

13.3.–24.5.2024

Ronja ryövärintytär

Kaupunginteatteri

Artikkeli on julkaistu Kulttuurilehti Ilmiössä 8.1.2024.

Seinäjoen kaupunginteatteri

Teatterikatsomossa voi antautua tarinoiden vietäväksi! Tuntea riemua, liikutusta ja empatiaa. Oppia uutta ja laajentaa sydäntään. Siihen kaikkeen tarjoaa Seinäjoen kaupunginteatteri mahdollisuuden kaupungin ja maakunnan ihmisille. Aina elävänä.

Osoite
Kaupunginteatteri, Alvar Aallon katu 12
Törnävän kesäteatteri, Törnävänsaarentie 1

Lisätietoja
seinajoenkaupunginteatteri.fi

Lisää ilmiöitä: