Vaikka teatteriesitys on usean ihmisryhmän aina elävä, tässä ja nyt -tapahtuma, sattuu näytöksissä harvoin vahinkoja tai yllättäviä käänteitä.

Onneksi, mutta miten se on mahdollista?

– Koska kaikki harjoitellaan, ja työ tehdään, niin huolella, sanoo näyttämömestari Heikki Mäkynen.

Näyttelijät, tekninen henkilökunta saati yleisö ei saa olla vaarassa. Riskit kartoitetaan ja niiden mahdollisuus poistetaan sekä työ- ja yleinen turvallisuus varmistetaan.

Isäsi lihoillako lompakkoni rahoittaa tahdon?

Sattumuksia ja ”putoamisia” tulee silti joskus, näyttelijät myöntävät. Senat voivat mennä sakaisin.

– Windsorin iloiset rouvat -näytöksessä sanoin ”Isäsi lihoillako lompakkoni rahoittaa tahdon?”, vaikka minun olisi toki pitänyt replikoida hieman toisin, kertoo Jani Johansson huvittuneena.

– Mulla on tapana kaatuilla lavalla, peruukki on lähtenyt päästä ja paitakin on joskus unohtunut takin alta näyttämölle mennessä, nauraa Natalil Lintala.

– Itseäni saan taistelukoreografina syyttää, kun kerran huitaisin miekan kahvalla silmäkulmaani syvän vekin. Heti seuranneen herkän monologin jälkeen minun piti esittää nukkuvaa – ja veri valui pitkin naamaa! Yleisö oli vaikuttunutta eikä tainnut huomata loppuesityksen ajan naamassani ollutta laastaria, muistelee Pekka Hänninen.

Näyttelijät uskovat, että yleisö ei sattumuksista pahastu, mikäli ne ovat vilpittömiä.

– Tahallaan ei sovi kuitenkaan kämmäillä yleisöä naurattaakseen.

Johansson, Lintala ja Hänninen ovat mukana syksyn Näytelmä joka menee pieleen -komediassa. Heidän rinnallaan nurinkurisen näytelmän hupaisan epäonnisia harrastajanäyttelijöitä näyttelevät Mia Vuorela, Heikki Vainionpää, Joonas Snellman, Eino Heiskanen ja Jarmo Pukkila. Komedian ohjaa Kalle Lamberg. ⧫

Artikkeli on julkaistu Kulttuurilehti Ilmiössä 8.8.2019.