✹

Pääkirjoitus

Kulttuurin kosketus

Kulttuurikokemusten ja -tapahtumien merkityksen elämässä huomaa viimeistään silloin, kun ne otetaan pois. Me kun Etelä-Pohjanmaalla olemme tottuneet tapahtumiin ja vielä erityisesti itse niitä järjestämään. Rajoitukset keväällä ovat kannustaneet myös kulttuuriväen digiloikkaan, ja iloksemme kaikenlaista kulttuuritarjontaa on voinutkin seurata kotisohvalta tai melkein mistä tahansa, jonne verkkolaitteensa on mukaansa ottanut.

Verkkokokemuksilla on puolensa; helppoa ja pääsääntöisesti halpaa, yleensä ilmaista – kulttuurin kokijalle. Tekijälle ja tuottajalle taas pääsääntöisesti työläämpää ja kallista. Verkossa tapahtuvan kulttuurikokemuksen takana on paljon katsojalle näkymätöntä työtä ja ammattitaitoa vaativia tehtäviä — niin teknisesti kuin yleisesti järjestelyjen kannalta. Tekniset toteutukset tuovat lisää kustannuksia. Verkossa striimatuista tilaisuuksista vastaavasti ei vielä totuttu maksamaan ja ilmaisen tarjonnan määrä on suuri. Onneksi vapaaehtoisuuteen pohjautuvia maksamisen tapoja jo on ja niitä myös käytetään.

Mikään ei kuitenkaan voita oikeaa ja elävää kokemusta. Voit hengittää samaa ilmaa joko taiteilijan tai taideteoksen kanssa. Koet eleet ja liikkeet, hajut ja maut. Voit spontaanisti reagoida siihen, mitä näet ja kuulet. Voit keskustella paitsi tekijöiden kanssa, mutta ennen kaikkea myös kokea yhteisöllistä huumaa.

Tässä lehdessä saat makua kuluvan vuoden kulttuuritarjonnasta Seinäjoella. Mitäs jos ottaisit tavoitteeksesi käydä ihan paikan päällä katsomassa ja kokemassa jotain sellaista, joka ei vielä ole tuttua? Voit yllättyä. Monesti on niin, että taide yllättää ja pääsee sipaisemaan sisintäsi, kun sitä vähiten odotat.

Oletko koskaan miettinyt, miten kulttuuri tai taide on sinua koskettanut? Koskettanut siten, että se tuntuu sisimmässä tai vaikkapa näkyy ihokarvoilla. Omista tähänastisista kokemuksistani eniten taide on päässyt koskettamaan ja yllättämään vuosituhannen alussa Punkaharjun Retretissä. Pimeän salin katossa roikkui upea valkoinen veistos kala- ja lintuhahmoineen. Sen hitaasti pyörinyttä liikettä maalasi Eerik Siikasaaren äänimaisema. Sitä olisi voinut katsoa ja kuunnella tuntikausia.

Mika Virkkala
yksikön päällikkö
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia