Seinäjoki on romaanikirjallisuudessa kaikenlainen

Miksi valita romaanin tapahtumapaikaksi Helsinki tai Pariisi, kun voi sijoittaa tapahtumat Seinäjoelle? Luimme kotimaista kirjallisuutta ja sanoimme hep aina, kun tuttu seinäjokinen paikka on mainittuna.

Joidenkin pohjalaiskirjailijoiden tuotanto sijoittuu liki kokonaisuudessaan lakeuksille, ehkä myös Seinäjoelle. Seinäjoki on tapahtuma- tai piipahduspaikkana myös monien muiden kirjailijoiden romaaneissa. Joskus pohjalaiseksotiikan tai murteen vuoksi, joskus vain siksi, että pikkukaupunki tuntuu sopivan erityisen hyvin dekkareiden tyyssijaksi. Seinäjoelta on lähdetty ja sinne on palattu, sinne ovat jääneet rakastetut ja sieltä on haettu kesän kovin krapula.

Tässä katsaus muutamiin romaaneihin, joissa liikutaan Seinäjoella. Kirjoista vinkkasivat Hannele Puhtimäki Seinäjoen kaupunginkirjastosta ja eteläpohjalaisesta kirjallisuudesta kirjaa (yhdessä Markku Kulmalan kanssa) valmisteleva toimittaja Anssi Orrenmaa.

Kirjoissa on oiva mahdollisuus kotiseutumatkailuun. Lukemisen jälkeen voi vaikka pyöräillä ”kirjasta tuttuun” lokaatioon. Hyviä lukuhetkiä!

Suoraan edessä näkyi puisto, josta sijoitusedustajan ruumis oli löydetty. Ruumista ei tarvinnut kauas viedä siunattavaksi. Vieressä kohosi komea Alvar Aallon Lakeuden Risti. – – Joskus pikkupoikana Mäntyranta oli kavereittensa kanssa mennyt ristin ovesta sisään ja kiivennyt aivan ylös asti ja viettänyt siellä pienimuotoiset juhlat. Lyhyeen ne juhlat olivat loppuneet.

Juha Mäntylä
Punatukkaiselle tytölleni
Nordbooks 2013

Waara tiesi Seinäjoesta vain, että se oli suomalaisittain iso kaupunki, keskellä laajoja metsiä ja suoalueita, tavallaan ei missään. – – Waara kävi turisti-infossa kysymässä neuvoa hotelleista. Rautatieaseman vierestä löytyikin pieni erikoisen oloinen, Almaksi ristitty hotelli. Se oli rakennettu rautatieläisten ammattiyhdistyksen vanhaan juhlarakennukseen. Talo oli hyvin kunnostettu hirsirakennus ja se näytti siistiltä ja rauhalliselta. Se oli tyyliltään kansallisromanttinen, natsiromantiikkaa, kuten joku oli hänelle sanonut.

Matti Remes
Paossa
Tammi 2011

Talo oli onneksi Seinäjoella, täällä asiakkaille kelpasivat valkoiset tai harmaat laatat. Melkein kaikki olivat niihin tyytyväisiä. Ne jotka harrastivat sisustamista, kävivät Veljekset Keskiseltä hakemassa kukkatarrat laattojen päälle ja tapetoivat yhden olohuoneen seinän eri värillä kuin muut.

Satu Vasantola
En palaa koskaan luulen
Tammi 2018

Maakunnankatu oli niitä, jotka jo melkein oli tuhottu alkuperäisestä asustaan, mutta vielä pari kolme vanhaa omakotitaloa sinnitteli kadun varressa.

Heleena Lönnroth
Savikaupungin kauhu
di Porri 2016

Seinäjoki oli risteysasema ja liikenne oli kasvanut nopeasti. Rautatien ja rautatieläisten rakennuksia oli runsaasti. Vastapäätä asemaa, lähes tiessä kiinni, oli pitkä ja matala poliisilaitos.

Eira Pättikangas
Puhelinpylväinen varjossa valtatie
Karisto 2003

Kiskot alkavat viedä kohti Seinäjokea, joka on kaupunki ilman kaupunkilaisia. Keskelle peltoa syntynyt äpärälapsi, jonka talot ovat taivaalta tipahtaneita onnettomuuksia. – – Vaasa olisi toista: meri ja iloinen väki, joka puhuu ruotsia. Keskusta vanhojen talojen koristelema. Se ei ole luonnevikainen jättömaa niin kuin Seinäjoki.

Jani Nieminen
Komero
Like 2019

Katselin kaupungin vaihtumista pienen keskustan jälkeen matalaksi lähiöksi, väljäksi omakotialueeksi, pienteollisuusalueeksi, vielä pienemmäksi keskustaksi, marketiksi, pankkiautomaatiksi, kebabpitseriaksi, päiväkodiksi, koulunpihaksi. Heidän mielestään Seinäjoki oli maailman paras paikka asua, sillä siellä olivat ystävät, sukulaiset, harrastukset, riittävästi palveluita ja sopivasti luontoa.

Laura Manninen
Kaikki anteeksi
WSOY 2018

Jääkauden loppu oli aurannut Peräseinäjoen kunnalle oman tilansa joitakin kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Aikanaan Mantilanmäeksi ristitty alue sai nimensä samalla kertaa. Joku piruparka eksyi sinne 1600-luvulla ja veti samanhenkisiä perässään. Maisemallisesti parempia paikkoja kylälle olisi ollut esimerkiksi jokivarressa. Sinne ei monta pirttiä noussut. Jokin suuri ja mahtava veti ihmisiä rakentamaan tyhjyyden keskelle. Ehkä muutama urhea kasteli talonsa, ja siitä oppineina muut päättivät vetäytyä joelta niin kauas kuin pystyivät.

Markku Mantila
On toinenkin polku taivaaseen
Docendo 2018

Miksi yhden Nurmonjokilaakson eli Nurmon alapään nimi on Loukko ja toisen Hippi? Eikö kauniimpi arkkitehtuuri ja toisaalta poliisin valta kunnollistaa ihmisiä ulotukaan kaikkiin nurmolaisin?

Markus Kajo
Tandem-kentauri
Docendo 2018

Mitä ulkomaalainen haluaisi nähdä Suomesta? Poroja ei Seinäjoella ollut, mutta järviä kyllä. Ainakin tekojärvi.

Marja Kallio
Leena Lehtolaisen Basistin kuolema
Tammi 2013

Kesän ensimmäinen
festivaali
on kuin
mullanvaihto sielulle

Stiina Ikonen
Festarifiiliksiä 1 ja 2
Pupliser 1999 + 2006

Käveltiin linkkariasemalta oululaisten rokkityyppien perässä, ne olivat huvittavia, puhuivat hassusti ja lakosivat nauraa käkättäen ojaan nähdessään Peräseinäjoelle vievän tienviitan. Niitten mielestä ei mitään hauskempaa ollutkaan.

Jaska Filppula
Me ei oltu valtaosaa
Like 2009

kuusessa katajassa kalliolla resiinarallissa aaltovaasissa markkinahumussa tavarajunassa teollisuushallissa tunnelityömaalla liikennevaloissa rannalla rinteessä pyörätiellä raitilla reitillä rajalla kauhuleffassa
– – patsaan pesussa vappuaattona asemalla
asemalaiturilla raiteilla junamatkalla yöjunassa
rautateiden risteyskohdassa Seinäjoella unelmien risteyksessä

Anita Malkamäki
Unelmia risteyksessä
Sananjuuri 2018

Visit Seinäjoen sivuilta löytyy aiheesta laajempi blogikirjoitus! ⧫

Artikkeli on julkaistu Kulttuurilehti Ilmiössä 10.8.2020.