SKORin suosittu Taitei­lija­vieraana-sarja jat­kuu, kun viulu­tai­teilija Petteri Iivosen suun­nit­telema konsertti soi Seinäjoki-salissa elokuussa.

Iivosen soittoa on ylis­tetty vir­heet­tömän tek­niikan (Il Gaz­zettino) sekä herk­kyyden ja harkitun fra­see­ra­uksen (Helsin­gin Sanomat) ansi­osta. Vuonna 2010 hän tuli toi­seksi kansain­väli­sessä Jean Sibelius -viulu­kil­pailussa ollen vain toinen kilpai­lussa menes­tynyt suoma­lainen koskaan. Hän on myös Kuopion valta­kun­nal­lisen viulu­kil­pailun histo­rian nuorin voit­taja. Vuonna 2017 Iivo­sesta tuli konsert­ti­mestari Suomen Kansal­lis­oop­peraan, josta hän siirtyi Parii­sin oop­peran konsert­ti­mestariksi.

— On upeaa tulla SKORin vieraaksi ensim­mäistä kertaa. Orkes­terin kokoon­pano avaa täysin eri­laisia mahdol­li­suuksia reper­tu­aarille verrat­tuna isoihin ooppe­roihin. Tämä on taval­laan myös paluu omille juuril­leni pienem­pien orkes­te­reiden kanssa esiin­tymään, Iivonen kertoo.

Konsertin mielenkiintoisen ohjel­man hui­pen­tumana kuul­laan yksi suuri­muo­toisen kamari­musiikki­kirjal­lisuuden tunne­tuim­mista teoksista, Franz Schubertin (1797–1828) oktetto jousi­kvar­tetolle, kontra­bassolle, klari­netille, fago­tille ja käyrä­torvelle. Laaja teos jatkaa 1700-luvun viih­dyt­tävän serenadi­musiikin perin­nettä aurinkoi­suu­dellaan ja kupli­valla ilollaan. Oktetto syntyi kuului­san klarine­tistin Ferdinand Troyerin tilauk­sesta Schu­bertin suuren idolin Beet­hovenin sep­teton inspi­roimana kevät­talvella 1824. Schubert oli tuolloin vielä reilusti alle kolmen­kym­menen, mutta tunsi jo hänet myöhem­min vievän syfi­liksen vahvis­tavan otet­taan. Tästä huoli­matta teok­sesta ei löydy Schubertin myöhäis­teoksiin usein liitettyä kuoleman aavis­telua. Oktetto sai Schubertin elin­aikana vain yhden julkisen esityksen, eivätkä kustan­tajat kiinnos­tuneet siitä. Nyt sitä pidetään laji­tyyppinsä helmenä.

Petteri Iivosen suhde Schubertin musiikkiin on lämmin.

— Schubert on lähes aina lempi­säveltäjäni. Hänen musiik­kinsa puhut­telee todella syvistä ulot­tu­vuuk­sista sielua ja mieltä. Minulla on ollut onni esiintyä Wienissä Musik­vereinissa, jolloin myös vierai­lin Schubertin viimei­sessä asun­nossa, jossa hän vietti viimeiset vuo­tensa sairaana. Hänen oktet­tonsa on rai­kas ja valoisa teos täynnä positiivisuutta. ⧫

Artikkeli on julkaistu Kulttuurilehti Ilmiössä 12.8.2021.