Seinäjoen kansalaisopiston kuoro Seinä­joen Nais­laulajat täyttää tänä vuon­na 80 vuotta. Kuoro aloitti toi­min­tansa 1941 Lotta­kuo­rona ja on vuosi­kym­menten aikana voi­maut­tanut satoja naisia. Tällä het­kellä mukana on 25 yhteis­lau­lusta piris­tystä arkeen saa­vaa naista ja uusia ote­taan mukaan. Oli­siko tämä juuri sinulle sopiva kuoro?

Kuoroon ei ole pääsykokeita ja koko kuo­ron ajatus­maa­ilma on enemmän ”Lau­lu kuu­luu kai­kille”. Katsel­mukset ja kil­pai­lut on jätetty muille kuoroille ja näi­den sijaan on kes­ki­tytty omiin projekteihin.

Viimeisimpänä isona esityksenä kuo­rolla oli hel­mi­kuussa 2020 Mikä mies -esitys, jossa halut­tiin nostaa mie­hen elä­män­vai­heita esille. Vuonna 2017 toteu­tet­tiin las­ten musiik­ki­näy­telmä, jota ryt­mit­tivät kuoron laulut.

Alkavan lukuvuoden pää­paino on kuoron 80-vuotis­juhla­kon­ser­tissa. Kaksi­osai­sen kon­ser­tin ensim­mäi­nen puoli­aika on perin­tei­sem­pää kuoro­musiik­kia 1940-luvulta 2010-luvulle. Toi­nen puoli­aika on tar­koi­tus toteut­taa tanssi­ais­teemalla ja bän­din säes­tyk­sellä. Kon­sertti esi­tetään Kale­van Navetan Hugo-salissa toukokuussa 2022.

Lenkistä voi tinkiä, mutta kuorosta ei koskaan.

Kuorosta on muodostunut useille kuoro­lai­selle rutiini tai elämäntapa.

— Kuorossa oleminen on anta­nut minulle todel­la iha­nan har­ras­tuk­sen, ihanat tiis­tai-illat, uusia ystä­viä. Len­kistä voi tin­kiä, mutta kuorosta ei kos­kaan. Parasta täs­sä kuo­rossa on, että huo­maa myös kehit­ty­vänsä, toteaa kuo­ron jäsen Eila.

Eilan kautta kuoroon löysi myös Anne, joka täy­dentää Eilaa.

— Kuorossa huolet ja murheet unoh­tuu. Kuoro on henki­reikä. Kuo­rossa parasta on koko porukka, hyvä yhteis­henki ja kuoronjohtaja.

Kuoroon voi tulla mukaan, vaikka ei oli­si­kaan kuoro­lau­laja entuu­des­taan. Oonalla ja Marikalla oli aiem­paa koke­musta vain kou­lun kuorosta.

— Laulu on ollut minulle aina tär­keää. Kevääl­lä 2020 näin ilmoi­tuk­sen, että kuo­roon hae­taan uusia laula­jia. Rohkais­tuin, vaikka minua jän­nitti, nau­re­taanko minut pihalle. Kuoro tun­tui kui­ten­kin heti hyväl­tä ryhmäl­tä. Pidän tär­keänä it­sensä kehit­tä­mistä ja uuden oppi­mis­ta ja tähän kuo­ro on tuo­nut sopi­vasti haas­tetta. Parasta kuo­rossa on yhdessä nau­ra­minen, Marika kertoo.

Myös Oona kehuu yhteishenkeä.

— Parasta tässä kuorossa on se, että tun­tee kuu­lu­vansa poruk­kaan. Ryhmä on helposti lähes­tyt­tävä ja yhtei­söl­linen. Kuo­rossa toi­minta on ren­toa, mutta kuiten­kin kunnianhimoista. ⧫

Artikkeli on julkaistu Kulttuurilehti Ilmiössä 12.8.2021.